Helsinkiin suunnitteilla olevien turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten sijoittamisesta kantakaupunkiin on saatu jo aikaseksi populistista kädenvääntöä, kun osa kaupunginvaltuutetuista tuntee seuraavien kuntavaalien menestyksen olevan vaakalaudalla. Vai mitä johtopäätöksiä pitäisi vetää Hesarin kirjoituksesta, jossa kokoomuslainen sosiaalilautakunnan varapuheenjohtaja Laura Räty vetoaa seuraavasti:
“Rehellisesti sanottuna, miten helsinkiläisille selitetään se, ettei 90 prosentilla kaupunkilaisista ole varaa asua Uudenmaankadulla, mutta sinne sijoitetaan turvapaikanhakijoita?”
Jos lähdetään siitä olettamuksesta, että paikka on taloudellisesti järkevä, tilat helposti muunneltavissa käyttötarkoitukseen sopiviksi (vanhoja hotelleja) ja turvapaikanhakijoiden on helppo hoitaa tarvittavia asioitaan mm. viranomaisten kanssa, en keksi kyllä mitään muuta syytä olla näitä keskuksia sinne sijoittamatta kuin ihmisten kateuden. “Jos mä en saa, niin ei varmasti noidenkaan kuulu saada.”
Vastaanottokeskus ei ole mikään loppusijoituspaikka, vaan paikka elää sen aikaa kun hakemuksen käsittely kestää. Siksi niiden olisi syytä sijaita tarvittavien palveluiden ja viranomaisten läheisyydessä. Kateellisten ja rasistien kannattaisi ottaa huomioon, ettei näillä ihmisillä usein ole juuri mitään. Kyse ei ole kolmannen maailman ihmisten sijoittamisesta huippuhotelleihin elämään veronmaksajien rahoilla.
Muutenkin on hieman arveluttavaa kaupunginvaltuutetulta yhdistää turvapaikanhakijat ja Helsingin korkeat vuokrat keskenään. Jos ihmiset ovat tuohtuneita asumisen kalleudesta, on ryhdyttävä ihan muihin toimiin hintojen alas saamiseksi, koska vastaanottokeskukset eivät ole tähän tilaan syyllisiä. Asuntopolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka eivät näiltä osin kohtaa.
0 responses tähän mennessä ↓
Ei kommentteja toistaiseksi... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.