Luovat ideat ja oppivelvollisuus

Kaikissa luovuuteen pyrkivissä ajatusrakennelmissa on suurin osa usein pelkkää sontaa. Ehkä koko juttu saattaa olla pelkkä aivopieru. Tällaisten heittojen pointti – joita mm. toissakertainen kirjoitukseni edustaa – on siinä, että ne herättelevät funtsimaan asioita ihan toisesta näkökulmasta ja usein sisältävät jonkin uuden ja paremman ratkaisun siemenen. Esimerkiksi oppivelvollisuutta ei kannata tarkastella pelkästään peruskoulun ja toisen asteen opintojen välisestä siirtymäkohdasta. En siis kannata kaikille pakollista maanpuolustus/sivistys/kansalaisvalmiuskurssia sellaisena instituutiona kuin sen esittelin.

Yksi toinenkin pieru idea minulla kyllä on, minkä puoleen olen alkanut taipua. Toisen asteen koulutuksen voisi yhdistää yhdeksi ja samaksi isoksi kokonaisuudeksi. Kaikki aloittaisivat ainakin vuoden mittaisella yleissivistävällä lukiokoulutuksella, jonka jälkeen vasta valitaan siirrytäänkö ammattiin valmistavaan opetukseen vai jatketaanko teoriaan ja akateemisiin opintoihin suuntaavaan opetukseen. Malli muistuttaa jokseenkin Ruotsissa käytössä olevaa lukiota. Ensimmäisen vuoden aikana opetus olisi luokallista ja vasta sen jälkeen muuttuisi luokattomaksi (hassu sana). Tällöin ammattikoulut voisivat jättää yleissivistävän opetuksen pois ja keskittyä suoraan ammattiteoriaan ja käytäntöön.

Idean mielenkiintoisin puoli on mielestäni se, että keskiaikaisesta ylioppilastutkinnosta voitaisiin luopua ja tilalle voitaisiin rakentaa uusi järjestelmä, esim lopputyö. Kun osa oppilaista lähtee ammatiopintojen pariin, alkaisivat loput keskittyä syventäviin teoriaopintoihin tavoitteena isompi lopputyö. Lopputyön ei tulisi olla liian erikoistunut, vaan nimenomaan useampien tieteenalojen näkökulmista rakennettu kokonaisuus, mahdollisesti vieraalla kielellä toteutettuna tai käännettynä. Tällainen miniyliopisto kannustaisi enemmän luovaan oppimiseen ja itsenäiseen ajatteluun kuin kalvosulkeiset.

Pieru vai mahdollisuus?