Avainsana-arkisto: kirjat

Linkolan pamfletti, ei mikään pefletti

Pentti Linkolan vuonna 1960 kirjoittama pamfletti Isänmaan ja ihmisen puolesta on alansa merkkiteos, jonka vaikutus mm. Sadankomitean perustamiseen on kiistämätön. Lyhyen ja ytimekkään kirjasen lukeminen avaa kaikille kiinnostuneille hyvät ja yhä ajankohtaiset (muutamaa kohtaa lukuunottamatta) perustelut pasifismille. Itse olin yllättynyt, että lähes 50-vuotta aikaisemmin pasifismia jouduttiin puolustamaan täysin samoin argumentein kuin nykyisin. Kääntäen voisi ajatella, että eipä olla pitkälle puolen vuosisadan aikana menty.

Pamfletti jakautuu viiteen osaan, joista ensimmäinen pureutuu sotien syihin, toinen pasifismin perusteluun, kolmas käy läpi tavallisimpia vastaväitteitä, neljäs pasifismia käytännössä ja viides pohtii yleistä asevelvollisuutta. Pamfletin lopussa on vetoomus 60-luvun nuorisolle aseistakieltäytymisen puolesta.

Linkolan tyylissä minua miellytti eniten järkiperusteisen etiikan korostaminen tunneperäistä yhtään väheksymättä. Hän myös käsittelee huolellisesti vastapuolen argumentteja ja huomauttaa pasifismia käytettävän keppihevosena tai kaksinaamaisesti. Pamfletin mielestäni suurin ansio ei ole niinkään se, että se osoittaa pasifismin olevan moraalisesti oikein, vaan että se on myös kaikkein järkevin vaihtoehto.

Isänmaallisesta ulkomuodostaan huolimatta kirjan yksi perussanoma on, että ”…oikea isänmaanrakkaus sulkee piiriinsä tasavertaisesti koko ihmiskunnan.” Näkökulma on siis enemmänkin maailmankansalaisen kuin patriootin. En nosta teoksesta mitään teemaa erikseen esille, enkä tarjoile enempää sitaatteja, koska koko liirumi on luettavissa esimerkiksi täältä.

Viikon kirja – Tienviittoja tulevaisuuteen

Luin Tapani Laustin kirjan Tienviittoja tulevaisuuteen ja suosittelen sitä oikein lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita toisenlaisen maailman mahdollisuudesta. Lausti esittelee kirjassaan erittäin selkeäsanaisesti valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä niin ihmiskäsityksen, kasvatuksen kuin yhteiskuntajärjestyksenkin osalta.

Kirjassa hahmotellaan kokeilemattomia ja jo kokeiltuja anarkistisia, sosialistisia tai muuten sosiaalisesti oikeudenmukaisia yhteisöllisiä malleja. Intellektuellien nimiä vilahtelee myös aika tasaisesti Chomskysta Russeliin ja varsinkin utopisti William Morris on vahvasti esillä antaen pohjan koko kirjan rakenteelle. Jos nyt kirjoittaisin kirjan, haluaisin kirjoittaa juuri tällaisen kirjan tai ainakin tästä näkökulmasta.

Kirjassa on huomionarvoista sekin, että Lausti näkee monien eri mallien olevan mahdollisia, eikä sulkeudu yhden aatteen alle. Näinhän sen tulee ollakin, jos halutaan laittaa ihmislähtöisyys etusijalle. Kaikki mallit kuvaavatkin juuri sitä, millä tavoin saadaan yhteiskunta ja talous palvelemaan ihmistä eikä toisinpäin.

Yleiskartoituksena teos toimii hyvin niin aloittelevalle yhteiskuntakriitikolle kuin kokeneemmallekin aktivistifilosofille. Selkeäsanaisuudesta ja optimistisesta otteesta tulee hyvä olo ja voimattomuuden tunne katoaa – ainakin hetkeksi.

Jos kiinnostus heräsi, niin kannattaa myös katsoa http://www.lausti.com